Numerojohtaminen, kaiken mittaaminen ja työn tehdasmaistaminen voi mennä organisaatiossa pahasti överiksi, varoittaa Helsingin kauppakorkeakoulun professori Juhani Vaivio.

Johdon laskentatoimen professorina juuri hänen luulisi vannovan numerojohtamisen nimiin, mutta ei. Vaivion mukaan johtamisessa on pahimmillaan ajauduttu numerotyranniaan. Konsulttien armeija on 1990-luvun alusta asti myynyt tuloskorttijohtamista eikä tämä muoti ole vieläkään väistynyt. Yrityksiin on hankittu pilvin pimein myös pelkkiä "kosmeettisia laskentajärjestelmiä".

Pahassa taantumassa näitä järjestelmiä käytetään nyt kritiikittä, ja yritykset keskittyvät ennen muuta tehostamaan toimintaansa. Mutta Vaivion mukaan tämä trendi kyllä alkoi paljon aiemmin.

Numeroita tarvitaan, että tiedetään missä tilanteessa ollaan, tai mistä esimerkiksi myynnin putoaminen johtuu. Mutta numeroita pitää käyttää fiksusti.

On myös olemassa organisaatioita, joita ohjaavat vahvat arvot, eivät niinkään numerot.

Kun kiiluvasilmäinen controller tulee paikalle ja ryhtyy johtamaan tällaista yritystä mittaamalla, hän voi tuhota vuosikymmenien saatossa rakennetun vahvan yrityskulttuurin, Vaivio varoittaa.

Työntekijä akvaariossa

Numerojohtaminen kyllä lisää näkyvyyttä. Toimitusjohtaja voi etäältä, pöytänsä äärestä tarkkailla, miten joku solu tai yksilö toimii.

Samalla organisaatioon hiipii uustaylorismi. Se tarkoittaa vanhaa kellokallea, joka mittasi autotehtaalla, kauanko kunkin työvaiheen tekemiseen menee.

Organisaatiosta tulee ahdistava paikka, kuin läpinäkyvä akvaario.

Vaivio pohtii, miten työntekijää vahditaan yhtä aikaa avokonttorissa ja mittaamalla suorituksia kaikenlaisilla mittareilla.

Pahimmillaan se voi olla painajaismaista.

Tee vaan kiltisti töitä

Numerot kyllä helpottavat tehostamista, standardisointia ja tehdasmaistamista. Tiilitehtaaseen se saattaa sopia, mutta muualla se tarkoittaa, että organisaatiosta katoaa kokeilunhalu.

Lopulta yksiköissä ei oteta enää mitään riskiä. Kaikki uuden kehittäminen tyssää. Tehdään vaan kiltisti töitä.

Vaivion mukaan luovuus on ristiriidassa tehokkuuden kanssa. Kun konsultti tekee jotain ainutkertaista ratkaisua, jota ei ole koskaan ennen tehty, mittaamisella ei saa olla tuollaista niskalenkkiä.

Luova ratkaisu syntyy usein halusta laiskotella. Porukka alkaa miettiä, miten hommasta voisi selvitä vähän helpommalla.

Sekin vaara on olemassa, että numerojohtaminen saa toimitusjohtajan sotkeentumaan operatiivisiin yksityiskohtiin. Iso kuva häviää.

Lähde: Anneli Hertsin juttu Kauppalehdessä 1.12.2009