KTK:n järjestöllinen tila vaikuttaa hyvältä, toteaa Seppo Kaivola lyhyesti. Katekismuksen selitysosassa hän kuitenkin tarkentaa, että KTK perustettiin vuonna 1970 yhteistyöjärjestöksi ajamaan teknisesti erityiskoulutettujen asioita. Näitä henkilöitä on työelämän rakenteista johtuen aina vähemmän kuin perustehtäviä tekeviä. Alusta asti KTK:n voimaksi on muodostunut sisäinen kiinteys.

”Yritys rakentaa hyvin perusteltua ja tulevaisuuden haasteisiin vastaamiskykyistä yhteistyötä yksityissektorin insinöörien kanssa kariutui ymmärtääkseni paljolti kulttuurieroon”, hän jatkaa. KTK on aina keskittynyt ajamaan jäsentensä palvelussuhteen ehtoja ja vahvuuksia arvostusilmastossa. Kaivolan mielestä vanha Insinööriliitto kamppailee ilman mitään määrätietoista tavoitetta enempi toisiaan kuin ulkomaailmaa vastaan.

Tärkeää on oppia menneestä

Nyt kun KTK on linjannut uudet tavoitteet ja nykyaikaistanut nimensä toimintakenttänsä mukaiseksi, en näe mitään syytä olla uskomatta menestykselliseen tulevaisuuteen. ”Mielestäni tärkeätä on menneestä oppien, että säilytetään kiinteys ja hyvä sisäinen yhteisymmärrys. Kun nämä asiat ovat kunnossa, on tie auki sinne, mihin yhdessä päätetään mennä”, linjaa Kaivola.

Kun olen ollut viisitoista vuotta eli lähes sukupolven ajan sivussa, niin koen olevani väärä ihminen antamaan vinkkejä nykyisille toimijoille tämän päivän karikoista. Työelämän vaatimukset muuttuvat ja toiminnan tavoitteet sen mukana. Ne järjestöt, joissa on kyetty pitämään avoimesti muodostuneet tavoitteet ja niiden hoito ensisijaisena tavoitteena eikä ole sorruttu sisäiseen valtataisteluun, ovat selvinneet voittajina. KTK pystyy siihen, uskoo Kaivola.

KTK:n vahvuuksina tulevaisuudessa Seppo Kaivola pitää sisäistä kiinteyttä ja avointa, yhteistyökykyistä tavoitteenasettelua. Toiminnassa pitää olla riittävät resurssit ja suora, välitön kaksisuuntainen yhteydenpito yksittäiseen jäseneen. Tärkeätä on heikommassa asemassa olevan puolustaminen.

Nämä asiat mielessä pitäen KTK:n huominen näyttää valoisalta, päättää Seppo Kaivola.

Anssi Kuusela: Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit takaisin KTK:hon

Olen ollut KTK:n aktiivitoiminnasta pois 30 vuotta. Vaikka olen tietenkin sivusta seurannut liiton toimintaa, olen melkeinpä tavallisen lehden lukijan asemassa arvioidessani KTK:n nykytilannetta. KTK on parin viimeisen vuoden aikana käynyt läpi melkoisen myllerryksen. Aikanaan KTK:n ja Insinööriliiton fuusio oli hyvä idea. Tässä kävi vain tunnetun vanhan vitsin mukaan: jätkät sen pilasivat, naurahtaa Anssi Kuusela.

KTK selvisi hänen mielestään tästä myllerryksestä kuitenkin ilman sellaisia vaurioita, jotka asettaisivat sen toimintakyvyn kyseenalaiseksi. Vahinko vain, että myrskyn tuiverruksessa yksi tärkeä palikka, nimittäin diplomi-insinöörien ja arkkitehtien muodostama KIA pääsi luiskahtamaan KTK:n järjestöperheen ulkopuolelle. Vuonna 1970, kun perustimme KTK:ta, sen johtavana ideana oli teknisen henkilökunnan vertikaalinen järjestäytyminen.

Uskoimme, että tällä järjestäytymiskaavalla saavutamme sellaisen työtaisteluvoiman, että meidän kanssamme on pakko neuvotella ja sopia. Vuonna 1973 neuvotteluoikeudesta käyty työtaistelu osoitti tämän käsityksen oikeaksi. Nyt siis tästä vertikaalisesta järjestörakenteesta puuttuu tämä yksi tärkeä palikka. Toivottavasti KIA joskus saadaan mukaan takaisin KTK:n toimintaan, toteaa Kuusela.

KTK:n pelasti sisäinen vahvuus

Sinänsä UIL-seikkailu osoitti hänen mukaansa KTK:n sisäisen vahvuuden. Ilman tätä vahvuutta tästä myllerryksestä ei olisi lainkaan selvitty, vaan KTK olisi hajonnut kokonaan. Vaikka tällä hetkellä onkin tärkeintä katsella eteenpäin, eikä kaivella menneitä, on myös syytä hetken aikaa hengähtää. Ei varmaankaan ole oikea aika keikuttaa nyt venettä ja syöksyä uusiin myllerryksiin.

Ensi keväänä KTK täyttää 40 vuotta. Kuluneet vuosikymmenet osoittavat, että se perusta, jolle KTK on rakennettu, on ollut vahva. Kuntien teknisen henkilökunnan yhteenkuuluvuuden tunne ja ammattikuntaylpeys tulevat olemaan KTK:n vahvuus tulevaisuudessakin. Valitettavasti tämä jäsenpohja ei koskaan mahdollista sitä, että KTK voisi jäsenmäärältään kasvaa valtakunnalliseksi mahtijärjestöksi, toteaa Anssi Kuusela.

Lasse Alanko: KTK on palannut juurilleen

KTK:n järjestöllinen tilanne näyttää täältä maakunnasta (Tampereelta) katsottuna hiukan vaikeahkolta. Takana on epäonnistunut Insinööriliiton fuusio-kokeilu, joka on jättänyt päälle vaikean oikeuskäsittelyprosessin. Sen tuloksesta ei tietenkään voi olla varmaa tietoa. Toisaalta KTK on palannut juurilleen, ja organisaatio terävöitynyt, joten entisentasoisella jäsenmaksulla tultaneen toimeen, vaikka talous jonkin aikaa lieneekin tiukoilla, toteaa Alanko. Kunta-alan neuvottelupöydässä KTK, neuvottelujärjestönsä KTN:n kautta, lienee säilyttänyt hyvin asemansa, ja sehän on tärkeintä.

Ihmeempiä ohjeita ei lähde Alankokaan antamaan, mutta uskoo, että KTK:n hallitus ja jäsenjärjestöt löytävät eväät edunvalvonnan hoitamiseen tässäkin tilanteessa. Heillä on kuitenkin koko ajan oltava sormi ajan hermolla. ”Herpaantua ei saa”, ohjaa Alanko.

Hän haluaa korostaa, että kuntatekniikkaa ollaan koko ajan entistä enemmän yksityistämässä, mikä tietysti on KTK:n päättäjienkin tiedossa. Fuusio Insinööriliittoon piti olla ymmärtääkseni apuna tähän ongelmaan. Näin olisi saatu jäsenten edut yhteisten tavoitteiden piiriin erilaisissa yksityistämishankkeissa. Tähän ei nyt päästä. Toivottavasti myöhemmin, kun riidat on sovittu, päästään Akavan sisällä yhteistyöhön myös UIL:n kanssa.

Nyt on haettava muita yhteistyökumppaneita

Alangon mukaan KTK:n on nyt haettava muita yhteistyökumppaneita. On avattava myös omaa toimintaansa kuntatekniikan parissa työskentelevien yksityisten työnantajien teknisiin toimihenkilöihin. Esimerkkinä hän mainitsee energia-alan, jossa ”meidän KTK:lainen energia-alan yhdistys on saanut hyviä tuloksia”. Toimintaa on syytä laajentaa muillekin tekniikan aloille. Yksityistäminen on Alangon mielestä elämän ja kuoleman kysymys KTK:lle.

KTK:n vahvuus on aina ollut toimintaan sitoutunut ja aktiivinen jäsenkunta, mikä on saanut KTK:n näyttämään jäsenlukuja suuremmalta. Paikalliset luottamusmiehet ovat paikanneet myös järjestön suhteellisen pientä asiamieskuntaa. Toisaalta alueasiamiehet ovat olleet erityisen tärkeitä hoitaessaan mm. yksittäisiä riitatapauksia aina keskusneuvotteluihin asti.

Alueasiamiestoimintaa on jatkettava ja kehitettävä. Alueasiamiesten sekä paikallisten pääluottamusmiesten yhteistyö on tulevaisuudessa entistäkin tärkeämpää, toteaa Alanko.

Jäsenistön aktiivisuudessa lienee tapahtunut viime aikoina heikennystä, kuten yleisemminkin yhteiskunnassa ja ammattiyhdistysliikkeessä, aprikoi Alanko. Nuoria ei enää saada yhtä innokkaasti kuin aiemmin toimintaan mukaan. Tässäkin mielessä yhteistyö muiden tekniikan alan järjestöjen kanssa on mielekästä.

KTK-KTN -akselin vahva asema kuntapöydässä antanee KTK:lle vahvat neuvottelumahdollisuudet. KTN:n vahvuuksia on ylläpidettävä ja kehitettävä. Yhteistyökumppaneita KTN:lle on etsittävä yksityissektorin, jopa valtion puolelta.

Näin alan miehenä tulee mieleeni esim. pääkaupunkiseudun joukkoliikenne, jossa suunnittelu on ylikunnallisella organisaatiolla, ja toimijoina ovat VR raiteilla, HKL metrossa ja busseissa sekä yksityiset bussit. Kaikki tekniset saman katon alle KTK:hon olisi järkevä, vaikkei ehkä ihan helppo vaihtoehto hehkuttaa Lasse Alanko.

Erkki Hintikainen: Kuona poistettu, aito tavara jäi jäljelle

Kun kuona poistetaan sulatusuunista, niin jäljelle jää aito tavara. Näin uskoisin KTK:nkin kentässä käyneen, ja järjestö voi entistä laadukkaampana jatkaa edunvalvonnan kehittämistä jäsenistön hyväksi räväyttää Erkki Hintikainen, yksi KTK:n perustajista.

Hänen mielestään järjestön rakenne on jäsenen kannalta liian vaikeaselkoinen: oma yhdistys – KTK – KTN – Akava. Tämä ketju on rakenteena liian monimutkainen ja voimavaroja kuluttava. Vahinko, että aikoinaan ei saatu paikallistoimikuntia (patoja) rekisteröityä, jolloin paikallinen vaikuttaminen olisi ollut kunnossa. Yhdistettynä ammattikuntaliike ja teollisuuslinjainen edunvalvonta olisivat vahvistaneet toisiaan.

Poliittinen näkökulma voi olla voimavara

Hintikaisen mielestä ei tulisi polttaa siltoja mihinkään suuntaan, vaan pyrkiä rakentavaan yhteistyöhön asiallisin perustein. Koska edunvalvonta tulee entistä enemmän painottumaan paikallistasolle, tulee siihen väkisinkin kuntatyönantajan luonteesta johtuen myös poliittinen näkökulma. Tämä voi olla voimavara kun se sisäisesti hallitaan yhteisen edun nimissä. Pahimmassa tapauksessa se voi muodostua hajottavaksi tekijäksi.

KTK:n vahvuuksina näen edelleen ammattikuntaisen perustan, hankitun neuvotteluaseman, tunnustetun sopijaosapuolen aseman sekä osaavan henkilökunnan, listaa Erkki Hintikainen.

Teksti: Kari Tirronen
Kuvat: Haastateltavien henkilökohtaiset ja KTK:n arkistot