Kunta-alan sopimusneuvotteluissa riittää vaikeuskerrointa tälläkin kertaa, ja on hyvin mahdollista, että neuvottelut venyvät tammikuun lopulle saakka, toteaa Jalonen.

Kuntasopimusten tiellä on tälläkin kierroksella useita karikoita, kun neljä pääsopijajärjestöä neuvottelee kuntatyönantajan kanssa 437 000 palkansaajan virka- ja työehtosopimuksista. Emme ”antaneet” Jalosen vastata sitä ehkä yleisintä tämänhetkistä vastausta ”kuntien taloustilanne”. Hänellä oli kuitenkin nopeasti toinenkin vaikea ongelma.

Keskeisin haaste on, miten voidaan sovittaa yhteen vuoden 2007 sovittelulautakunnan ns. Tehy-pöytäkirja ja kunta-alan uudet sopimukset, muotoilee Markku Jalonen.

Perinteisin keino ratkaista palkka- ja muita sopimusongelmia on raha. Rahaa kun tarvittaisiin kuntasopimuksiinkin monesta syystä, muun muassa kunta-alan palkkojen todennetun jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi. Tähän toiveeseen työmarkkinajohtaja kuitenkin heittää kylmää vettä: ”Kunta-alalle tarvitaan hyvin maltillinen ja pitkäaikainen työmarkkinaratkaisu.” Tämä on Markku Jalosen mielestä paras keino ratkaista kuntasektorin ongelmat.

Rahaa ei sada taivaasta, kuten joulukuista räntää, joten jostain se pitää kaapia kokoon. Kysyimme, kenen ”pussista” lisärahat pitäisi ottaa. Vaihtoehtoina esitimme kolme tahoa: valtiolta valtionosuuksien kasvattamisena, kuntalaisilta ja elinkeinoelämältä veronkorotuksina vai kuntien palkollisilta irtisanomisina, lomautuksina, säästösopimuksina tai vastaavina. Kaikki osapuolet joutuvat kantamaan kortensa kekoon, mikäli Markku Jalosen aatokset kantavat hedelmää.

Yli puolet Suomen 348 kunnasta on päättänyt korottaa kunnallisveroaan ensi vuonna. Kuntien velkataakka nousee yli 12 miljardiin euroon. Sen lisäksi kunnat joutuvat tekemään säästöjä henkilöstömenoissa. Valtion lisätuki kunnille nousee myös esille, jos nykyisen tasoiset palvelut aiotaan säilyttää, tykittää työmarkkinajohtaja Markku Jalonen.

Teksti: Kari Tirronen
Kuva: Timo Syrjänen