Veteraanikerhon synty
KTK perustettiin vuonna 1970 neuvottelu- ja sopimusjärjestöksi. Liiton toiminta keskittyi alkuvuosina aseman vakiinnuttamiseen varsin haastavassa kentässä, jossa virkaehtosopimusneuvotteluihin liittyvä lainsäädäntö rajoitti neuvottelu- ja sopimusoikeuksia.
Vuonna 1973 käyty neuvotteluoikeuslakko käynnisti voimakkaan jäsenmäärän kasvun. Neuvotteluaseman rakentaminen teknisten neuvottelukunnassa vei kaiken voiman ja tarmon. Toiminnassa mukana olleet olivat pääosin 30–40-vuotiaita, eikä eläkeaikaa juuri ajateltu.
Vuoden 1984 jälkeen KTK oli lähes pääsopijana, ja järjestötoiminta alkoi vakiintua. Jäsenistön keskuudessa syntyi ihmissuhteita eri puolilta Suomea. Samalla perustamisesta asti mukana olleet ikääntyivät, ja ajatukset yhteyksien säilyttämisestä nousivat esiin.
”Mr. KTK” Erkki Hintikainen ryhtyi ajamaan eläköityneille KTK:n jäsenille mahdollisuutta tavata toisiaan järjestäytyneesti. Kokoontumismuodon luominen osoittautui kuitenkin haasteelliseksi, sillä suurimmilla jäsenliitoilla oli jo toimivat eläkeyhdistykset, kun taas nuoremmilta liitoilta ne puuttuivat. Ajatus rekisteröidystä eläkeläisosastosta hylättiin järkisyistä, ja parin vuoden painostuksen jälkeen päädyttiin eläkeläiskerhoon.
Kerhon nimestä käytiin tavanomainen, monipuolinen keskustelu. Eläkeläis- ja seniori-nimet jäivät lopulta veteraani-nimen varjoon. Veteraani-nimitykselle haettiin selkeä peruste: se kuvasi merkittävän työrupeaman tehnyttä, kokenutta alansa edustajaa. Nimitys sai lähes yksimielisen kannatuksen, kun selkiytettiin, ettei kyse ole sotilasyhteydestä.
Tärkeänä pidettiin, että kerholaiset säilyttävät vakuutus- ja jäsenalennusedut. Alkuvaiheessa liittyminen kerhoon oli vapaaehtoista jokaiselle eläköityneelle. Lopulta KTK:n hallitus päätti perustaa veteraanikerhon.
Kerhon toiminta käynnistyi, ja ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin itseoikeutetusti juuri eläköitynyt pääsihteeri Erkki Hintikainen. Varsinaista hallitusta ei aluksi valittu, vaan toiminta rakentui puheenjohtajan ja KTK:n toimiston yhteistyölle. Tapaamiset järjestettiin Helsingissä, jossa Huolintatalon erinomaiset edustustilat – saunoineen ja uima-altaineen – olivat käytössä. Toiminnalle haettiin tavoitteita, joista eläkeasiat muodostuivat luonnollisesti keskeisimmäksi kiinnostuksen kohteeksi.
Toivottavasti toiminta jatkuu ajan hengessä ja aktiivisesti.
Kirjoittanut: Seppo Kaivola
————————————————————————