Puheenjohtajan palsta

Tulevaisuus tehdään -ei selitetä!

Tilastot kertovat, että liittojen järjestäytymisaste laskee, osallistuminen vähenee, liitoista etäännytään tai jäsen ei koe saavansa liitosta lisäarvoa. Tästä voisi hätiköiden arvioida, että liittojen tavoitteet, toiminta tai tekeminen eivät kiinnosta nuoria aikuisia. Tyytyminen tämän johtopäätökseen olisi kuitenkin liian helppo tapa sivuttaa uudistamisen ja muutosten tarve, joten en tee sitä. Nostan sen sijaan keskusteluun seikkoja, jotka vaikuttavat tai korjaavat tilannetta.

Nykyinen tilanne on pitkän aikavälin tapahtumien summa, ei mikään hetkellinen ilmiö. Tästä syystä tilannetta pitää hieman analysoida tietointensiivisen yhteiskunnan tai kansalaisyhteiskunnan ja -vaikuttamisen kysymysten ja tarpeiden kautta. Liittojen olemassaolon tarve ei ole kadonnut, mutta toimintakulttuuri edellyttää päivittymistä myös tietoyhteiskunnassa elävien jäsenten tarpeisiin. Kyse on myös ajankäytöstä, joka laimentaa sitoutumista kokoustamiseen ja niin laaja-alaiseen kuin pitkäkestoiseen vaikuttamiseen. Tilalle pitää saada nopeampia osallistumis- ja vaikuttamistapoja, joita ei säädellä kabineteista tai pitkäkestoisista yhdistystehtävistä.

Järjestöiltä odotetaan nopeaa reagointia ajan ilmiöihin, asioihin tai mielipidekysymyksiin. Tästä syystä teknologian mahdollistamia digitaalisia työkaluja pitää ottaa käyttöön. Pitää rakentaa uusia vuorovaikutteisia kohtaamispaikkoja kuten virtuaalisia ’leirinuotioita’, jotka tukevat perinteisiä tapaamisia. Pelkkä edustuksellinen demokratia ei riitä, vaan sitä pitää täydentää suoralla demokratialla, nopeilla kyselyillä ja monimuotoisilla kohtaamisilla sekä arjessa osallistamisella.

Huomionarvoista on sekin, että elämän nopeatempoisuus sivuuttaa sisältökysymyksiä ja vaihtoehtoja. Osin toimintaa peilataan toissijaisten mielikuvien ja henkilötaustojen läpi, jolloin asioita henkilöidään sekoittamalla mukaan yksityiselämän ’humppaa’. Tämä harhauttaa keskustelut ja vaikuttamisen vikapoluille todellisten asioiden ääreltä.  Tilanteeseen voidaan vaikuttaa vain muodostamalla oikea tilannekuva, yhteiset tavoitteet, uudistamalla rakenteita, käyttämällä monipuolisia osallistamis- ja vaikuttamistapoja. Laittamalla ihmiset ja teknologia töihin.

Monessa yhteydessä vastakkain ovat vanhan kulttuurin puolustajat ja kulttuurin päivittämistä vaativat uudistushenkiset jäsenet. Toisen jakajan muodostavat vakituisissa palvelussuhteissa olevat ja yrittäjyyden kanssa toimivat. Liitoissa toimittaisiin viisaasti, kun nuoria aikuisia otettaisiin mukaan päivittämään nykyistä toimintakulttuuria tulevan aikakauden näköiseksi.  Päivittämistä pitää tehdä myös ura-ajattelussa, jolloin työntekemisen uudet, monet ja vaihtuvat kasvot pitää huomioida. Työmarkkinoita pitää asemoida ja sovittaa uudelleen nimenomaan työsuhteiden ja muiden sirpaleisten työntekemisen muotojen kanssa.

Sote- ja maakuntauudistus muokkaa työmarkkinat uuteen asentoon. Aikaisemmat itsestäänselvyydet eivät enää päde, koska työmarkkinoiden oikeudet ja velvollisuudet saadaan jäsenyyden kautta, ei millään muulla tavalla. Tästä syystä jäsenten määrällä ja edustavuudella määritellään työmarkkina-asema, alojen ja liittojen markkinaosuudet toiminta-alueilla. Siksi ilman uskottavaa työmarkkina-asemaa ei ole pääsyä neuvottelupöytiin. Liiton vahva tase ei tuo asemaa työmarkkinapöydissä, vaan uskottava joukkovoima yhdessä jäsenkunnan ammatillisen aseman kanssa.

Eri instituutioiden jäsenmäärät ovat laskeneet kuten puolueissa alle 6 prosenttiin, kirkossa lähes 70 prosenttiin ja liitoissa noin 60 prosenttiin. Kaikkien em. instituutioiden jäsenmäärät ovat edelleen laskusuunnassa. Liittoonkaan kuuluminen ei tapahdu enää velvollisuudentunteesta tai ole välttämätön hyve, joten tilanteen oikaiseminen edellyttää liitoilta uudistumista ajan hengen mukaisesti.

Tulevaisuuden menestyksen reseptissä lukee, että osallistumisen kynnyksiä poistetaan, uusia vaikuttamistapoja ja niiden tartuntapintoja otetaan käyttöön, toteutetaan monikanavaisia keskustelupaikkoja, annetaan jäsenille vastuullisia vapauksia, edustuksellisuutta täydennetään suoralla vaikuttamisella, asioita ja käsitteitä selkiytetään, eri aikakausien ihmisten arvoja sovitetaan yhteen, mahdollistetaan uudenlaisia ja monikanavaisia kohtaamisia, tuodaan mukaan yksilöllisyyden, ammattiryhmien ja yhteisöllisyyden uudenlaista yhdistämistä – kaikki tämä on sitä ME-hengen löytämistä!

Moninaisen pohdinnan jälkeen voi kysyä, että mitä kokemuksia, mielikuvia, etuja, arvovalintoja tai toimia jäsenet haluavat liitolta?

Tähän kysymykseen voimme vastata yhdessä. Tosin se edellyttää, että vaikuttamistyössä yhä useammat käärivät hihat yhteisen tavoitteen eteen. Edunvalvontatyö ei ole vain passiivista jäsenyyttä, sillä saavutetut edut pitää lunastaa uudelleen joka sopimuskierroksella!