Puheenjohtajan palsta

Puheenjohtajan palsta

Yhteisöllisyyttä yksilöllisesti

Monissa yhteyksissä korostuu vaatimus yksilön vapaudesta tehdä omia valintoja. Aivan oikeutetusti ajatus vapaudesta voidaan haastaa ajatuksella, että vapaudesta seuraa aina vastuu. Niin vastuu mistä? -tietysti vastuu valinnan vapauden seurauksista.

Työmarkkinoilla vapaus sisältää ainakin kaksi muutakin erilaista tasoa yksilötason ohella. Näitä ovat ammattiryhmien ja kollektiivisuuden tasot. Kaikki se mikä yksittäisenä valinnan vapautena voi olla kertaluontoisesti houkuttelevaa tai kannattavaa, ei välttämättä tarkoita hyvää ammattiryhmälle tai työmarkkinoiden isolle kuvalle. Pikavoittoja ei jaeta työmarkkinoilla. Tästä syystä vapaus valinnoista on perusteltava ja kerrottava mitä vaikutuksia ja seurauksia erilaisilla valinnoilla voi olla.

Otetaan esimerkiksi lomarahojen vaihtaminen vapaaksi, joka yksilötasolla on saatettu kokea yksilötason oikeudeksi. Varmaan näin voi ollakin, mutta asialla on nähtävissä kääntöpuolena muita vaikutuksia. Työnantajan silmissä lomarahat nähdään palkansaajille ylimääräisenä tai menneisyyteen liittyvänä palkanosana, jonka perusteet ovat ajan saatossa hävinneet.

Yksilötasolla jakolinjana voi toimia myös eläköitymisen läheisyys, jolloin kaikki olemassa olevat edut voivat olla tavoittelun kohteena. Voidaan ajatella, että kuitataan etuja talteen, kun tulevaisuudesta ei tarvitse enää kantaa huolta.

Näistä ja muista erilaista eduista, niiden jatkuvuudesta tai uudelleen muokkaamisesta pitää käydä laajempaa keskustelua. Keskusteluun tulee saada mukaan eri aikakausien ja ammattien edustajat. Saavutetut edut säilyvät tai edut yleensä säilyvät vain sovitun sopimuskauden ajan. Niiden jatkumisesta tai uudistamisesta pitää neuvotella virka- ja työehtosopimuksilla aina uudestaan tuleville sopimuskausille.

Työnantajat ja yrittäjät haluavat laajentaa paikallista sopimista, jolla tarkoitetaan joustoja, palkanalennuksia ja yksilöllisimpiä ratkaisuja. Voikin kysyä, että säilyttävätkö järjestäytyneet palkansaajat yksioikeudella neuvotteluasemansa muuttuvassa työmarkkinakentässä. Kuukauden takaisesta Korkeimman oikeuden (KKO 23.5.) ratkaisusta ylempien toimihenkilöiden asemaan liittyen ovat eri eturyhmät koittaneet hakea perusteluja omille vaatimuksilleen. Niin ja kuka minkäkin asian perusteluiksi.

Oleellista on pohtia riippumatta juridista yksityiskohdista, että

  • laajeneeko yksilötason oikeudet kollektiivitason järjestäytymisen suuntaan?
  • muodostavatko järjestäytymättömät oman henkilöstöryhmän oikeuksineen?

Näiden seikkojen kautta linjataan ja rakennetaan tulevaisuutta. Nähtäväksi jää tulevatko yksilötason vapaudet kollektiivisten oikeuksien rinnalle velvollisuuksineen. Yksilötason velvoitteet, kun saattavat olla vaikeasti hallittavissa isoissa kokonaisuuksissa.

Pidemmän aikavälin tarkastelussa luotan enemmän ammattiryhmä- ja kollektiivitason sopimiseen kuin yksilötason vastuulliseen sopimiseen. Yksilötason sopimisen takuiksi muodostuvat vahingonkorvausasiat, joten vapaus ja vastuu näyttäytyvät suoraan yksilölle itselleen -ei jaettuna ryhmälle.

Ammattiryhmä- ja kollektiivitason sopiminen tuo yhdenvertaisemman, tasapainoisemman ja vakaamman pohjan sumuiselle tulevaisuudelle. Jaettu vastuu luo yhteisöllisyyttä, ryhmäkuria ja turvallisuutta, mutta siihen voidaan kytkeä mukaan vastuullista valinnan vapautta. Ryhmässä kukaan ei jää yksin, vaikka aina ei osaisikaan tehdä parhaita mahdollisia valintoja!