Puheenjohtajan palsta

Ajatuksia Lappeenrantaseminaarista ja sen tiimoilta

Työn tekemisen monet muodot ja kasvot

Työn muutokset tulevat näkyviksi, kun vanha teollinen maailma uudistuu tietointensiiviseksi. Professori Arto Haveri johdatti viime viikolla Lappeenrannassa seminaariväen hyvin historian kautta 1990-luvulla käynnistyneeseen murrokseen. Murroksen keskeisimpiä seikkoja ovat yhteiskunnallisten toimijoiden uudelleenasemointi ja roolien etsintä. Tämän murroksen taustalla ovat myös uuden teknologian tuomat mahdollisuudet.

Seminaarin ns. Pyöreän pöydän keskustelun omassa osiossani toin esille, kuinka työ muuttuu työmarkkinamekanismien johdosta. Näissä muutoksissa julkisen tekniikan ja viranomaispalvelujen sekä infran osaamisen tärkeys korostuu, koska useat tekniset ratkaisut ovat kansalaisyhteiskunnan ja elinkeinoelämän onnistumisen lähtökohta. Julkinen tekniikka mahdollistaa muun yhteiskunnan toiminnan. Lähes kaikki yhteiskunnan kriisivalmiuden ydintehtävät tarvitsevat toimivaa julkista infraa kuten vesihuoltoa, tiestöä, informaatiotekniikkaa yms. Nämä toiminnot ovat hyvin toimiessaan erittäin näkymättömiä ja siksi niitä pidetään usein myös liian itsestään selvinä.

Käynnissä oleva murros ja sen heijastukset vaikuttavat työn muotoihin ja sisältöihin. Monet tehtävät eivät enää ole aikaan tai paikkaan sidottuja, mutta ne ovat sidottuja erilaisiin arvoverkkoihin ja -ketjuihin. Murroksen piirissä olevien työtehtävien hoitaminen edellyttää uusiutumista, ajan hengen mukaisten teknologioiden käyttämistä ja teknistä varmuutta.

Menestyminen kaikissa näissä muutoksissa tarkoittaa markkinamekanismien ymmärtämistä ja hallintaa työn pirstaloituessa aikaisempaa useampiin osiin ja tämä kaikki tapahtuu markkinavaatimusten mukaisesti.

Kaavio työn monet muodot ja kasvot

Kunta ei ole yritys, joten sen johtamien on myös erilaista. Kuntalainen on sekä asiakas että päättäjä kunnan asioissa.  Kuntalainen on osallinen -omistajaosakas. Kun osa päättäjistä tai kuntalaisista tekee kunnille töitä yritystoiminnan kautta, tulee tähän yhtälöön vielä lisää monimutkaisia sopimussuhteita.

 

Työmarkkinat ovat eräänlainen palapeli, jossa sovitaan määräaikaisesti työ- ja yhteiskuntarauhasta, työntekijöiden palkoista ja muista eduista. Sopiminen on kuin palapelin rakentamista kulma, muoto ja väri kerrallaan. Jokainen pala on ristikkäisissä sidoksissa koko palapeliin kohdistuviin voimiin ja jännitteisiin. Kun palapeli valmistuu ja siihen painetaan viimeinen pala, se alkaa haalistua ja kiinnostus sitä kohtaan vähenee, kunnes se sitten taas hajotetaan palasiksi. Tässä vaiheessa on jo hommattu uusi palapeli, jonka rakentaminen alkaa taas pala kerrallaan. Jokainen sopimuskierros on kuin aina uuden palapelin kokoamista.

 

Jokainen työntekijä haluaa tehdä merkityksellistä työtä, jolla on vaikutusta ja mielellään vielä omien arvojen mukaista vaikutusta. Samoin työstä halutaan saada sisältöä elämään, mielihyvää, hyväksyntää ja arvostusta. On oikeutettua kysyä, toteutuuko työntekijöiden tarpeet, jos työn arvo ja arvostus mitataan vain markkinahinnan mukaisesti. Tosiasioiden ja toimintaympäristön on oltava hallinnassa, kun työmarkkinaneuvotteluja käydään.

 

Työ- ja virkaehtosopimukset mahdollistavat, katalysoivat vai jarruttavat

 

Julkisiin tehtäviin kohdistuu uusia markkinoiden paineita ja osaamisvaatimuksia. Työmarkkinoilla vapaudet tuovat toimijoille taloudellisia vastuita eli vahingonkorvausvaateita. Markkinalähtöisesti monet asiat arvioidaan lähinnä hintana ja muut laadulliset seikat jäävät vähemmälle huomiolle. Eri ammattiryhmät ja -tasot kohtaavat markkinavoimat eri tavalla, vaikka jokainen ammattiryhmä joutuu asemoimaan itseään yrittäjyyden ja vakituisten virka- ja työsuhteiden akselilla. Tällä akselilla yksilöt sijoittuvat eri tavoin iän, teknologian, alojen, tehtävien ja muiden kriteerien mukaisesti yhteiskunnan muuttuessa ja ammatillisten rajojen hämärtyessä.

 

Tulevaisuuden tutkija Mikko Dufva jatkoi aiheestani ja hänen arvionsa mukaan tekoäly muuttaa organisaatioita työn ohella.

 

Muutoksista käynnistyy itseään kiihdyttävä muutosten spiraali, jolloin jokainen muutos johtaa uusiin muutoksiin. Näiden kokonaisvaltaisten myllerrysten keskellä tarvitaan virka- ja työehtosopimuksia, joilla suojellaan työmarkkinoiden heikompaa osapuolta -palkansaajaa, poistetaan toiminnallisia kynnyksiä ja sujuvoitetaan ihmisten arkea.

 

Esimerkiksi voi ottaa sote- ja maakuntauudistuksen. Hanke pohjautuu työn tekemisen ja jakamisen uudistamispyrkimyksiin. Samoin työaikalain uudistuksella haetaan vastauksia työntekemisen muutoksiin, epävarmuuksiin ja sumuisiin markkinatilanteisiin.

 

Sote hankeen päätöksentekoon ovat osallistuneet sadat henkilöt, mutta uudistuksen toteutukseen tarvitaan satoja tuhansia henkilöitä. Heidän sitoutuminen ja motivoituminen ratkaisevat hankkeen onnistumisen ja tuloksellisuuden. Aivan keskeisimmiksi seikoiksi nousevat toimivat vuorovaikutussuhteet ja vuoropuhelu puolin ja toisin, sillä ne joko luovat pohjan onnistumiselle ja luottamukselle, tai sitten eivät.

 

Tulevaisuus tullaan rakentamaan eri ikäisten työntekijöiden ja kansalaisten yhteistyönä ja erilaisten arvomaailmojen yhteensovittamisena, ei päättäjien yksilösuorituksina. Menestyminen edellyttää kaikkien kuulemista, osallistumista, vaikuttamista ja sitoutumista, jotta uudistuksissa tarvittavat arvot ja arvonmuodostus sovitetaan yhteen. Hanke ei toteudu vain nopeimpien, nokkelimpien ja vahvimpien ehdoilla, sillä pienen kansakunnan vahvuus on yhteisöllisyys maustettuna sopivasti vastuullisella vapaudella.