Mediatiedotteet

TIEDOTE  18.6.2012
Julkaistavissa heti

Kunta-alan pääsopijat:

Hallitusohjelmaan kirjattu viiden vuoden työsuhdeturva kuntaliitoksissa  helpottaa kuntauudistuksen läpivientiä kunnissa, toteavat kunta-alan henkilöstöä edustavat pääsopijajärjestöt.  Se myös auttaa kuntia selviämään kunta-alan voimakkaan eläköitymisen tuomista haasteista.

Pääsopijajärjestöjen puheenjohtajat antavat hallitukselle tunnustusta siitä, että se on sitoutunut henkilöstön muutosturvaan kuntauudistuksessa. 
-  Irtisanomissuoja lisää luottamusta ja motivoi henkilöstöä kuntapalvelujen kehittämistyöhön , puheenjohtajat korostavat.

Irtisanomissuoja koskee palvelussuhdetta, ei työtehtäviä, puheenjohtajat muistuttavat. Kuntaliitoksissa työtehtävät voivat muuttua, ja työntekijällä on velvollisuus vaihtaa tehtäviä.Osa kunta-alan työntekijöistä on ilman palvelussuhdeturvaa esimerkiksi kuntayhtymien purkautuessa ja tämän joukon turvan parantamiseen on kiinnitettävä huomiota rakennelain valmistelun yhteydessä, puheenjohtajat toteavat.

Kunta-alalla on käynnissä voimakas eläköityminen, puheenjohtajat huomauttavat.  Kevan arvion mukaan vuosina 2012-2020 eläkkeelle lähtee lähes 150 000 kuntatyöntekijää eli yli kolmannes nykyisistä runsaasta 430 000 työntekijästä.
- Kunta-alan haasteena on pätevän työvoiman saaminen, ei liika henkilöstö. Irtisanomissuoja auttaa kuntia pitämään välttämätöntä henkilöstöä palveluksessaan ja kohdentamaan henkilöstöä joustavasti polttavimman tarpeen tehtäviin kuntaliitoksissa.

 

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO

Kunta-alan unioni
puheenjohtaja Jarkko Eloranta, JHL, 0400 912 399

Tekniikka ja Terveys

Toimihenkilöiden neuvottelujärjestö TNJ

 

 

 

 

 

 

Hallitus takaa jokaiselle alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikan viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Tämä nuorten yhteiskuntatakuu tulee voimaan ensi vuonna. On syytä uskoa, että nuorten syrjäytyminen, työelämään kiinnittyminen ja muut hyvät tavoitteet näin toteutuvat. Erinomaista. 

 

Iäkkäiden henkilöiden oikeus laadukkaaseen ja tarpeenmukaiseen hoivaan luvataan turvata ensi heinäkuussa voimaan tulevalla vanhuspalvelulailla. Erinomaista.

 

Miten nämä erinomaisuudet saataisiin tukemaan toisiaan? Yksi konkreettinen malli voisi olla yhdistää parhaat puolet varusmies- ja yhteiskuntapalvelusta, kansalaiskasvatuksesta ja työssä oppimisesta. Työ- ja elinkeino-, oikeus-, sosiaali- ja terveys-, puolustus- ja valtiovarainministeriöt, työmarkkinajärjestöt, eläke- ja tutkimuslaitokset sekä yliopistot voisivat laittaa ”think tankinsa” yhteen ja miettiä, miten nuorten koulunjälkeinen aika, kunnon kohottaminen, elämän perustaitojen oppiminen ja vanhustenhuolto voitaisiin nivoa yhteen. Näiltä asiantuntijoilta löytyvät varmasti vastaukset myös tarkempiin ”opetusohjelmiin”, ansiokorvauksiin, työsuojeluun, juridiikkaan ja rahoitukseen liittyviin yksityiskohtiin.

 

Polku voisi mennä esimerkiksi näin: nuori tyttö tai poika valmistuu peruskoulutuksesta, mutta hänellä ei ole jatko-opiskelu- eikä työpaikkaa. Hän ei jostain syystä myöskään ole käynyt tai ole menossa armeijaan. ”Vanhustyön akatemiassa” nuorelle annettaisiin ensin muutama kuukausi kuntoa ja itsetuntoa kohottavaa reipasteluoppia.

 

Tästä jatkuisi koulutus- ja harjoittelujakso yhteiskuntapalvelun suuntaan. Nuori oppii kokkaamaan, tiskaamaan, siivoamaan, asioimaan kaupoissa ja virastoissa sekä täyttämään erilaisia yleishyödyllisiä lomakkeita, kuten vero- ja avustustenhakulomakkeita. Unohtamatta työelämätietoutta.

 

Sitten kentälle vanhusten pariin soveltamaan oppeja ja oppimaan lisää. Edellä opittuun voisi valinnaisena aiheena lisätä lehtien ja kirjojen lukemista vanhuksille. Hyvä lisä ohjelmassa olisi myös vanhusten tarinoiden kuunteleminen, mikä kasvattaisi historiallista ymmärrystä omien vanhempien ja isovanhempien elinoloista. ”Eikö aina olekaan ollut matkapuhelimia?”

 

”Työharjoittelu” tapahtuisi toki ammatti-ihmisen seurassa ja tukemana. Kun nuoren perustaidot ovat hanskassa, jää hoitajalle enemmän aikaa keskittyä hänen ammattitaitonsa kannalta olennaisiin toimiin. Lisäarvona tulee vanhukselle useampi auttava käsi, monipuolisempi apu ja enemmän yhdessäoloa. Malli sopii myös hoitokoteihin.

 

Yhteiskunnan voimakkaasti eläköityessä ei varmasti tämäkään malli riitä. Edelleenkin tarvitaan omaisten ja naapureiden tukea sekä teknisten apuvälineiden monipuolista kehittämistä.

 

Kari Tirronen