9.8.2012
Arjen kohtaamiset ja kuntalaisten tarpeet Kuntauudistusta ajetaan kovaa vauhtia eteenpäin valtionhallinnossa. Koko uudistuksen kantavana ajatuksena on ollut tehostaa kuntien ja niiden palvelurakenteiden toimintaa. Vain taloudestaan huolehtiva kunta voi tulevaisuudessa toimia itsenäisesti. Nämä seikat pitää sovittaa yhteen myös demokratian, kuntalaisten osallistamisen ja palvelutarpeiden kanssa. Ammattiliittona meille on muodostunut kuva, että demokratia tulkitaan vain edustuksellisena toimintana periaatteella, että vaalien jälkeen edustajat hoitavat asiat. Taustalle jäävät kuntalaisten osallistaminen ja etenkin kuntalaisten palvelutarpeiden aito selvittäminen. Tuntuu vanhanaikaiselta, etteivät kunnat selvitä mitä tarpeita kuntalaisilla oikeasti on. Toisaalta kunnathan pääsevät helpommalla, kun tuotetaan vain ”lakisääteisiä” palveluita eikä arvioida asiaa sen kummemmin. Kuntien tehtävänä on tuottaa ja järjestää lainsäädännön määräämiä lähipalveluita kuntalaisille. Miten ne voivat onnistua tehtävässään, elleivät ne tiedä kuntalaisten tarpeita, seuraa ja ennakoi ikäprofiilien ja asukasmäärien kehitystä tai kaavoituksen kohdistumista ja suhteuta niitä asetettuihin kiinteisiin tai vähimmäisvaatimuksiin. Vasta näiden menettelyjen jälkeen voidaan rakentaa palveluita ja tuotteita, joilla on vaikuttavuutta. Palveluiden laadunvarmistus kertoo miten kunta on onnistunut palveluiden tuottamisessa tai järjestämisessä. Kunnan pitää hankkia itselleen elinkaaritietoa eri asioista ja toimintaprosesseista, jotta palveluiden mittaaminen ja arvioiminen on ylipäätänsä mahdollista. Kuntalaisten kohtaamiset arjessa, päättäjien ja palveluiden tuottajien kanssa, on oltava hallinnassa. Muutoin palveluista tulee kasvottomia. Kasvottomuus etäännyttää kuntalaiset vaikuttamisprosesseista ja synnyttää negatiivisia mielikuvia. Kuntauudistuksella on varmasti positiivia vaikutuksia, kun kunnat avaavat kehittämisen polut ja kohtaavat aidot tulevaisuuden haasteet mahdollisuuksina. |